MITÄ?
Hallitus päätti kevään kehysriihessä, että ikäihmisten palvelujen kasvun kustannusten hillitsemiseksi ja työvoiman riittävyyden turvaamiseksi iäkkäiden hoivan sitova vähimmäishenkilöstömitoitus pienennetään hoivakodeissa 0,6 työntekijään asukasta kohti nykyisestä 0,65:stä 1.1.2025 alkaen. Tällä hallitus tavoittelee ko palvelussa 2% vuosittaisia säästöjä.
LASKEEKO MITOITUS KAIKISSA YMPÄRIVUOROKAUTISISSA HOIVAKODEISSA?
Ei. Välittömästi kehysriihipäätöksen jälkeen toimialan lupaviranomainen Valvira totesi, että lakisääteinen henkilöstön vähimmäismitoitus ei ole aina riittävä, vaan asiakkaiden hoitoisuus ja palveluiden tarve määrittävät mitoituksen. Pitkä käytäntö osoittaa, että lupa-ja valvontaviranomaisen suunnasta henkilöstömitoitus joustaa vain ylöspäin; 0,6 on minimimitoitus ja kaikki jousto liikkuu korkeampiin mitoituksiin.
Hallitusohjelmassa on arvioitu, että selkeä vähemmistö eli 1/3 hoivakodeista pystyy laskemaan mitoituksen 0,65 0,6. STM ja THL ovat arvioineet, että tällä hetkellä hoivakotien asukkaista 10-25% voitaisiin siirtää yhteisöllisen asumisen yksiköihin (mikäli niitä olisi riittävästi). Jo nyt ja jatkossa hoivapaikan saa vain erittäin paljon ja yhä enemmän apua tarvitsevat ikäihmiset, joiden hoitamiseen ei henkilöstömitoitus 0,6 ole asiakkaiden tai henkilöstön jaksamisen näkökulmista riittävä.
On selkeää näyttöä useilta hyvinvointialueilta, että säästösyistä ikäihmisten pääsyä hoivakoteihin hidastetaan merkittävästi jonotuttamalla heitä yli lakisääteisen ajan (3kk palvelutarpeen ilmaisusta), makuuttamalla heitä terveyskeskusten tai sairaaloiden vuodeosastoilla, joiden vrk-hinnat ovat vähintään kaksinkertaisia kuin hoivakotien vrk-hinnat tai odotuttamalla, että heidät voidaan ohjata vain hyvinvointialueen oman tuotannon hoivakoteihin, jotka ovat pääsääntöisesti vähintään 20€/vrk kalliimpia kuin ostopalvelupaikat. Vuodeosastoilla makaavat ikäihmiset eivät tarvitse paikkoja lääketieteellisistä syistä ja vievät näin paikat esim syöpäsairailta potilailta hyvinvointialueiden ns osaoptimoinnin ja arkijärjen käytön uskalluksen puutteen vuoksi.
MIKÄ KILPAILUTUKSISSA ON SITTEN MUKA ONGELMA?
Monet hyvinvointialueet kilpailuttavat tällä hetkellä ikäihmisten ympärivuorokautisen hoivan palveluja. Oletus lähes kaikkien Tilaajien suunnitelmissa tai jo julkaistuissa tarjouspyynnöissä on, että kaikkien palveluntuottajien henkilöstömitoitus laskee 0,6:een ja vain siitä mitoituksesta maksetaan. Hallitusohjelma odottaa mitoituksen laskulla 2% säästöjä, hyvinvointialueet 5-6% säästöjä. Erotus tulee nimenomaan siitä, että hyvinvointialueet odottavat kaikkien hoivakotien mitoituksen laskevan, hallitusohjelma ei.
Tosiasia on, ettei henkilöstömitoitus laske kuin noin kolmanneksella hoivakoteja. Monet heistä ovat jo koeponnistaneet lupaviranomaisen kanssa mitoituksen laskua 2025 alusta huomatakseen, että lupaviranomaisen tarkasteltua hoivakotien asukkaiden hoitoisuutta on todettu, ettei 0,6 ole riittävä mitoitus asiakkaiden tarpeiden hoitamiseen ja henkilöstömitoitusta nykyisestä 0,65 tai siitä ylemmästä ei alenneta. Tilaajien tarjouspyynnöt eivät kuitenkaan useinkaan anna mahdollisuutta tarjota toimiluvan mukaisella mitoituksella.
Hyvinvointialueilla on lakisääteinen palvelujen järjestämisvastuu. Kun rahat ovat vähissä ja oma tuotanto selkeästi kalliimpaa, on järkevintä järjestää ko palvelu ostopalveluna. Silloin samalla euromäärällä saa hyvinvointialueen koosta riippuen vuositasolla kymmeniä tai satoja ikäihmisiä enemmän hoivapaikkoja kuin että tuotettaisiin palvelu itse.
Tuottajalla ei ole kuitenkaan lakisääteistä velvollisuutta maksaa omasta pussistaan 0,05 henkiöstömitoituksen kustannuksia. Pienillä järjestöillä ja yrityksillä tämä on täysin mahdotontakin.
SummaSummarum: Mikäli Tilaajan tarjouspyynnössä ei ole mahdollisuutta jättää tarjousta lupaviranomaisen vaatimalla henkilöstömitoituksella tai kattohintataso on selkeästi tiedossa olevaa tulevaa kustannustasoa (TES jne) alhaisempi, joutuvat monet Tuottajat vakavasti harkitsemaan, voivatko he jättää tarjousta ko kilpailutukseen ollenkaan. Pienet Tuottajat joutunevat taas kerran harkitsemaan, jaksaako kantaa riskiä vaiko myydäkö toiminta jollekin sellaiselle, joka riskin pystyy kantamaan.